SOME

30.11.2018

Eksyin puolivahingossa takaisin

Pitkästä aikaa edessä on Bloggerin tyhjä tekstikenttä ja tällä kertaa se ei tunnu ahdistavalta. Oikeastaan mä olen jo pari päivää kaivannut takaisin bloggaamisen pariin. Hassua, kuinka noin kuukausi sitten kaikki tää tuntui aivan liian uuvuttavalta ja stressaavalta, mutta nyt kirjoittaminen on oikeastaan kutkuttelevan kivaa. Mä huomaan, että mun kroppa ja mieli kaipasivat selvästi tilaa hengittää. Tilaa keskittyä omiin juttuihin, jotka sillä hetkellä tuntuivat kaikista tärkeimmiltä. Bloggaaminen ei siihen kategoriaan valitettavasti ylettynyt. Vielä noin viikko takaperin keskustelin kaverin kanssa smoothien äärellä siitä, kuinka blogin kirjoittaminen alkoi tuntua toiselta työltä päivätyön rinnalla. Ja sen sitä ei ole koskaan pitänyt ollakaan. Joten tauko tuli enemmän kuin tarpeeseen. Tosin olin varma, että se kestäisi ainakin kolme kuukautta, ellei enemmänkin. Mutta oikeastaan jo pelkkä päätös siitä, että saan olla bloggaamatta niin kauan kuin haluan, tuntui riittävältä.

Helsinkisunset
Jotta tämä kaikki pysyy ihanan kepeänä ja inspiroivana harrastuksena, en halua ottaa mitään paineita aikatauluista tai viikottaisista postauksista. Kirjoitan juuri silloin kun se tuntuu hyvältä. Se saattaa pitää sisällään kolmen päivän tekstiputkia ja kuukauden kirjoitustaukoja. Mutta se sopii just mulle.

En tiedä löytyykö täältä niitä tyyppejä, jotka lukivat mun aamuyöllä kirjoitettuja parin lauseen mittaisia postauksia vuonna 2009. Jos löytyy, niin nosta käpälä pystyyn, olisi hauska tietää! Joka tapauksessa mä haluan, että mun blogi palaa asteittain tuohon samaan ajatusmaailmaan kuin silloin. Eli postaillaan just silloin kun siltä tuntuu ja just siitä mitä halutaan. Joskus iltaisin mä naureskelen sille ajatukselle, että se 15-vuotias tyttö oli aika samanlainen kuin mä olen tänä päivänä. Tosin onneks ne viivakulmakarvat jäi sinne teinivuosille...
27.10.2018

Lepoa ja joululeffoja

IMG_9922
Terkkuja täältä peiton alta! Oon viettänyt viimeiset neljä päivää tiiviisti sängyn pohjalla pakollisia ulkoiluhetkiä ja jääkaapilla ravaamisia lukuunottamatta. Sain nimittäin I love me -messujen jälkeen itselleni jostain kunnon flunssapöpön. Tää ei kyllä sinänsä ole mikään yllätys, sillä mun kroppa purkaa stressiä yleensä juurikin näin - sairastamalla. Viime päivät onkin siis menneet hyvin pitkälti päikkäreitä nukkuessa, joululeffoja katsoessa ja koirakaveria rapsuttaessa.

Ne jotka tuntee mua yhtään paremmin, niin tietää, että paikallaan oleminen ei ole mun vahvuuksia. Mun pitäisi jatkuvasti olla tekemässä jotain tai vähintään pyöritellä jalkoja, jotta saisin jotain liikettä mun keholle. Nyt oonkin siis haastanut itseäni oikein kunnolla, sillä viime päivinä mä en ole tehnyt yhtään mitään. Oon puhtaasti vaan antanut kropalle tilaa ja aikaa parantua pysymällä lämpimässä peiton alla ja nukkumalla niin paljon, kuin vain hyvältä tuntuu. Ja pakko sanoa, että nyt alkaa olla aika totaalisen levännyt olo!

Pahin tauti alkaa olla selätettynä, mutta nenä on yhä tukkoinen ja toivon, että säästyisin edes tän yhden kerran poskiontelotulehdukselta. Vielä olisi kuitenkin viikonloppua jäljellä ja oon päättänyt, että otan rennosti aina sinne maanantaiaamuun asti. Toivottavasti sitten pääsen aloittamaan uuden viikon energisenä ja terveenä. Joten ei kun seuraava joululeffa pyörimään ja takaisin löhöilyn pariin. Ihanaa viikonloppua teille!

Editointi: Omaa käsialaa
11.10.2018

Mä en halua olla täydellinen

Mä aion ottaa nyt saman asenteen blogin suhteen, kuin otin viime sunnuntaina Instagramin. Jos et ole vielä nähnyt kyseistä kuvaa tai skippasit kuvatekstin, niin käy katsomassa se täältä. Haluan poistua siitä täydellisyyden tavoittelun kuplasta, jossa koko blogi- ja somemaailma tuntuu nykyään pyörivän. En ymmärrä, miksi kaiken pitäisi olla niin täydellistä, sillä eihän se elämä sitä muutenkaan ole. Hyvin monet somemaailman vaikuttajatkin tuntuvat kärsivän tästä samasta ongelmasta - joten miksi me ei tehtäisi sille jotain?

PA072162

Mun mielestä siinä ei ole mitään vikaa, että haluaa julkaista kauniita kuvia ja nähdä vaivaa niiden eteen. Ongelma astuu esiin siinä kohtaa, kun jotain jäteteään julkaisematta sen takia, että se muka "ei ole tarpeeksi hyvä". Kuka sen määrittelee, jos et sä itse? Kyseessä on kuitenkin sun täysin oma tili, kanava ja blogi. Loppujen lopuksi kaikki tapahtuu sen takia, että sä päätät niin. Jos päätät olla julkaisematta jotain, niin ei kukaan muukaan sitä sun puolesta julkaise.

Joten asetetaan itse omat kriteerimme sille sisällölle, jota tuotetaan, eikä asettauduta valmiiksi tehtyihin muotteihin. Muutenhan kaikesta tulee aivan totaalisen tylsää ja samanlaista. Tästä syystä mä aion ottaa hieman rennomman asenteen myös bloggaamista kohtaan. Tosin eipä se koskaan kovin vakava ole ollutkaan. Mä tahdon julkaista just sellaista sisältöä kuin itse haluan. Jos se ei satu asettumaan siihen bloggaajan perusmuottiin, niin se on sitten voi voi. Meitä on täällä blogimaailmassakin niin hillittömän paljon, että jokaiselle varmasti löytyy omanlaistaan luettavaa. Toivottavasti joku teistä tykkää tämmöisestä vähän rennommanletkeästä tyylistä tehdä asioita. Sitä täällä mun blogissa tullaan nimittäin jatkossa näkemään entistäkin enemmän.

Jos ette muuten tienneet, niin mulla on myös YouTube-kanava! Julkaisin siellä eilen uuden videon, jossa käsittelen juurikin tätä samaa aihetta Instagramin näkökulmasta. Mikäli sua kiinnostaa, niin katso video alta. Olisi myös huippua, jos tilaisit kanavan ♥


Kuva: Pinja Finell
Editointi: Omaa käsialaa
7.10.2018

Uusi elämä Helsingissä

PA072253

Se ei ole mikään salaisuus, että mä aloitin psykoterapian syyskuussa. Kerron siitä enemmänkin ylpeänä kaikille, sillä uskaltauduin viimein hakemaan tarvitsemaani apua. Ja nyt maailman ihanin nainen auttaakin mua löytämään itseni ja käymään läpi mun tunteita monien vuosien ajalta. Oon ikuisesti kiitollinen jokaiselle teistä, jotka valitsette kyseisen ammatin itsellenne. 

Näiden terapiakäyntien myötä oon alkanut käyttämään paljon aikaa omien tunteiden tunnistamiseen sekä oman itseni etsimiseen. Monesti kotona istun värityskirjan kanssa tai maalaan, jotta saan ajatukset kulkemaan. Se fyysinen käsillä tekeminen ja luovuuden purkaminen kun tuntuu toimivan mulle.

PA072247

Ollaankin tultu yhdessä siihen tulokseen, että mun on tärkeää alkaa tekemään asioita itseäni varten ja alkaa rakentamaan mulle elämää tänne Helsinkiin. Sellaista pysyvää elämää, johon kuuluu töiden lisäksi myös kaverit, omien kotikulmien tunteminen ja harrastukset. Naapurustoon tutustuu nopeasti pienen karvakamun ansiosta, sillä se rakastaa tutustua uusiin koirakavereihin, ihmisiin ja hakea rapsutuksia. Musta onkin aivan ihanaa, kun aamuisin meille on tullut jo muutama tuttu lenkkikaveri, joiden kanssa ollaan joka päivä samaan aikaan liikenteessä. Siinä karvakuonot vaihtaa omat kuulumisensa ja me kaksijalkaiset omamme. 

Seuraavaksi mun tavoitteena onkin laajentaa omaa kaveripiiriä täällä, ja koittaa tutustua niihin omanikäisiin ja samanhenkisiin tyyppeihin. Oon siinä suhteessa aina ollut hyvin ujo, mutta karu faktahan on, että kotoa käsin on hankalaa tutustua uusiin ihmisiin. Mutta onneksi some on kuitenkin kätevä apuväline siinäkin! Seuraavaksi siis ajattelin naputella meidän alueen FB-ryhmään pienimuotoisen viestin ja kysellä, josko sieltä löytyisi samanhenkistä väkeä. Hui, mua jännittää! Mutta, ehkä se on hyvä, sillä yksi mun lemppariquoteista on:

 "Life begins at the end of your comfort zone."

Kuvat: Pinja Finell
Editointi: Omaa käsialaa
17.9.2018

Ajatuksia Habitare 2018 -messuista

P1011980
Ensimmäiset Habitare-messut on nyt nähty ja koettu. Kamera on täynnä kuvia, seinällä roikkuu yksi uusi printti ja pää on täynnä jos jonkinmoisia ajatuksia. Avauduinkin jo Instagramin puolella (käykää seuraamassa @tyttikaa) siitä, kuinka tavallaan mun oma sisustustyylini "heräsi" messuilla henkiin. Huomasin hyvin vahvasti sen, mikä ei ole mun juttu ja välillä niiden omien suosikkiasioiden löytyminen tapahtuu just tätä kautta.

1 P1011891 3 P1011883
Mä tykkään enemmän sellaisista yksinkertaisista, monikäyttöisistä ja ennen kaikkea edullisista tuotteista, jotka kestää elämää. Sellaisista, joiden kanssa ei tarvitse pelätä tahroja, naarmuja tai muita kulumia. Niitä kun mun elämässä tulee paljon jo ihan omastakin takaa. Sitten kun yhtälöön lisätään pieni vuoden ikäinen koira, niin kolhut on taattu.

4 P1011933 P1011947
Messuilla oli kuitenkin nähtävillä ihanan paljon eri värejä, kuoseja ja materiaaleja. Ne inspiroi mua kaikista eniten yhdessä kasvien kanssa. Tällä hetkellä voisin kuvailla mun sisustustyyliä sanoilla: Crazy plant lady. Jostain syystä mun kotiin on eksynyt enemmän kasveja tämän vuoden puolella, kun mitä oon omistanut varmaan koko elämäni aikana. Hulluinta tässä on se, että ne kaikki on vielä elossa! *koputtaa puuta* Haaveilenkin, että mun kotoota löytyisi vihreisiin kasveihin yhdistettynä yksi värikäs tehosteseinä, joka toisi kodikkuutta ja särmää asuntoon. En tiedä uskaltaako sellaista projektia ehdottaa vuokranantajalle, mutta aina voi haaveilla!

P1011943 P1011989 2 P1011982
Ja tosiaan mä kun en ole mikään kovin merkki-tietoinen näissä sisustusasioissa, niin tässä postauksessa on nähtävillä mun mielestä inspiroivia yksityiskohtia eri osastoilta sen tarkkaan niitä nimeämättä. Faktahan on, että en muista puoliakaan niistä saati sitten tiennyt etukäteen, haha.

Kävitkö sä messuilla tänä vuonna? Mitä sä tykkäsit? 
15.9.2018

Moderni & vaalea keittiö

Kuten pari postausta takaperin kerroinkin, niin luvassa on vielä lisää kuvia mun Espoon asunnosta. Se oli kokonaisuudessaan hyvin erilainen kuin mun nykyinen koti. Uudisrakennus, modernit pinnat, syrjäisällä paikalla ja paljon valoisampi. Kaikki tossa edellisessä kodissa vastasi mun koti-ihannetta vielä puoli vuotta sitten. Mitä enemmän Helsinkiä pääsin näkemään, niin sitä enemmän ihastuin persoonallisiin vanhoihin rakennuksiin, joissa on elämää nähneet pinnat ja alkuperäiset kaapistot. Esittelen teille tämänkin kodin kyllä jossain vaiheessa, kunhan saan sitä hieman viimeisteltyä lisää. Ehkäpä jo huomenna tulee tehtyä uusia hankintoja, sillä ollaan Pinjan kanssa menossa Habitare-messuille. Inspiraatiota sieltä ainakin varmasti saa mukaan ja paljon!

P1011207
Palataan kuitenkin vielä hetkeksi tuonne Espooseen ja tarkemmin ottaen keitiöön. Se oli käytävällä, joka johti olohuoneesta makuuhuoneeseen sekä parvekkeelle. Mun mielestä tuohon pieneen tilaan oli saatu yllättävän kompaktisti kaikki oleellinen mahtumaan: kapea liesi, yhdistetty uuni & mikro, jääkaappi, pakastin ja tiskikone. Ainut miinus tulee siitä, että kaappitilaa olisi voinut olla hieman enemmän. Tästä syystä laitoinkin keittiön vastakkaiselle seinälle kaksi Ikean MALM-lipastoa, joissa säilöin ruoanlaittovälineitä, kuivaruokaa ja lääkkeitä. Samalla sain luotua myös hieman lisää laskutilaa.

P1011213 P1011208

Miltä tämä vaalea ja hyvin pelkistetty keittiö näyttää teidän silmään?

Espoon koti:
14.9.2018

Onko sun Instagram-tili inspiroivin?

Oon viime päivien aikana innostunut Instagramista ihan totaalisesti. Olenkin iltaisin kuluttanut Netflixin katsomisen sijaan aikaa YouTubessa ja eri nettisivuilla opiskellen uutta Instagramiin liittyen. Vitsi, miten paljon mielenkiintoista sisältöä oonkaan löytänyt! Muun muassa tarinoita henkilöistä, jotka ovat luoneet itselleen uran tyhjästä. Mun mielestä on niin upeeta, että porukka pystyy nykyään rakentamaan uran yksittäisen somekanavan ympärille.

Jonkin aikaa sitten siivosin aika reippaalla kädellä mun seurattavien listaa Instagramissa. Nyt kuitenkin lista alkaa olla vähän turhan lyhyt ja monesti feedistä ei löydy enää mitään uutta katsottavaa. Ajattelinkin tässä kohtaa siis turvautua vanhaan tuttuun postausideaan, jossa mun tarkoituksena on kalastella teiltä vinkkejä kivoista tileistä!

Adventure Awaits (2)

Lisää siis tämän postauksen kommentteihin yksi tai useampi inspiroiva Instagram-tili. Voit linkata halutessasi joko oman tilisi tai jonkun sun suosikin! Odotan innolla, että pääsen löytämään uutta mielenkiintoista sisältöä :) Kokoan mun lempparitileistä postauksen tämän kuun lopussa - katsotaan nouseeko näistä uusista ehdotuksista joku sinne listalle!
8.9.2018

Tarvitseeko ihonhoitoon tuhlata satasia?

P1011628
Oon vuosien aikana kokeillut jos jonkinmoista kasvorasvaa mun naamalle. Testissä on ollut erilaisia purkkeja niin naapurimarketista kuin apteekistakin. Mun iho reagoi hyvin vahvasti muuhun vointiin - stressi, kiire ja väsymys paistavat heti läpi. Eikä unohdeta niitä herkuttelupäivien jälkeisiä finnejä! Näiden lisäksi se on pintakuiva ja kärsii muun kropan tavoin ajoittain atopiasta.

Luulisi siis, että mun iho vaatisi jonkin hyvin kalliin purnukan, jossa on supervoimia! No ei. Tähän mennessä ehdottomasti paras tuote on ollut Nivea Soft. Sitä saa kätevästi niin isossa purkissa kuin pienemmässä tuubissakin. Mulla on yleensä kotona käytössä tuo purkkiversio, mutta monesti tykkään ostaa reissuja varten tuon tuubin. Se kulkee helpommin mukana, eikä vie niin paljoa tilaa.

P1011639 P1011627
Parasta tässä tuotteessa on ehdottomasti se, että sitä voi käyttää kasvojen lisäksi myös muualle kroppaan. Vaikka mun laatikoista löytyy monia vartalovoiteita, niin monesti suihkun jälkeen päädyn sipaisemaan tätä Nivea Softia kropan kuiviin kohtiin. Se nyt kun vaan yksinkertaisesti on niin kätevää käyttää yhtä ja samaa tuotetta useampaan tarkoitukseen.

Koostumukseltaan voide on todella kevyttä ja imeytyy helposti iholle. Tykkään myös siitä, että tuotetta voi huoletta levittää kasvoille vaikka pari minuuttia ennen meikin tekemistä. Se sopiikin siis loistavasti myös kiireisiin aamuihin, kun ei ole aikaa odotella naamarasvan kuivumista. Toiset kun tuppaavat olemaan niin tuhteja, että niiden imeytymiseen menee aina oma aikansa.

Ei unohdeta myöskään sitä faktaa, että nämä purkit ja tuubit eivät kustanna muutamaa euroa enempää, mutta ovat siitä huolimatta todella riittoisia. Lisäksi näitä ei tarvitse lähteä metsästämään mistään hienoista kosmetiikkamyymälöistä, sillä näitä löytyy hyvin suurella todennäköisyydellä just sun naapurissa sijaitsevasta ruokakaupasta.

P1011630
No johan oli myyntipuhe - mutta olkoon! Mä tykkään tästä tuotteesta todella paljon ja suosittelen ehdottomasti kokeilemaan, jos et ole vielä testannut. Myyntipuheesta huolimatta en ole saanut tästä postauksesta mitään korvausta, eikä se ole minkään sortin yhteistyössä tehty. Halusin vain tulla jakamaan teille yhden mun pitkäaikaisista suosikkituotteista.

Päivän kysymys: Mikä on sun luottotuote ihonhoidossa?
6.9.2018

En kommentoi. Ei kun, kommentoinpas!

20180825_123933 
Uskon, että moni kanssabloggaaja voi varmaankin samaistua tähän mua tänään mietityttäneeseen aiheeseen. Nimittäin postausten kommentointi, tai oikeastaan kommentoimatta jättäminen. Ennen kuin alan paasaamaan aiheesta enempää, haluan myöntää, että olen itsekin laiskistunut tässä hommassa aivan liikaa. Nykyään kommentteja tulee jätettyä ehkä kerran kuussa, jos sitäkään. Silloinkin kommentti tiputetaan siihen kaikista puhuttavimpaan tekstiin. Miksen kuitenkin voisi käydä myös kehumassa jonkun kivaa reseptiä, nättiä kuvaa tai vaikkapa positiivista asennetta?

Fakta on se, että monesti kommentointiin on ainakin mun omalla kohdalla isompi kynnys, jos kommenttikenttä ammottaa tyhjyyttään. Mutta hei, jonkun se pallo pitää laittaa liikkeelle! Mun silmiin blogien yhteisöllisyys korostuu juurikin kommenttikentässä. Asioista keskustellaan, jaetaan mielipiteitä ja kokemuksia. Se on se paras juttu. Jutella muiden kanssa sua itseä kiinnostavista aiheista.

20180825_123929

Toki blogin tekeminen kokonaisuudessaan on muutenkin mielekästä hommaa, en kai sitä muuten tekisikään. Mutta mun on pakko myöntää, että mulla on ikävä sitä vuosien takaista vuorovaikutusta. Tästä syystä mä aion haastaa itseni olemaan ahkerampi kommentoija! Mä tykkään lukea blogeja tosi paljon ja haluan, että bloggaajat tietää mun tykkäävän heidän matskustaan.

Toivon, että säkin innostut raapustamaan kommentin sua innostavaan postaukseen - oli se sitten mun blogissa tai kenen tahansa muun. Se ei vie paria minuuttia kauempaa, mutta antaa bloggaajalle tosi paljon! 

Päivän kysymys: Miksi sä kommentoit tai jätät kommentoimatta postaukseen?
4.9.2018

Syksystä inspiroitunut

Ihana syksy on viimein saapunut! Olin syyskuun alkamisesta niin fiiliksissä, että halusin postailla jo viikonloppuna, mutta päätin kuitenkin keskittyä nauttimaan perheen seurasta ja säästää kirjoitteluhommat tulevalle viikolle. Joten tässä sitä nyt ollaan – pimenevistä illoista ja kaapin perältä kaivetuista neuleista inspiroituneena. 

Monille kesän päättyminen saattaa olla kova paikka, mutta mä itse koen herääväni aivan uudella tavalla henkiin heti ilmojen viilentyessä ja päivien lyhentyessä. Eikö kuulostakin oudolta? Mä kuitenkin nautin niistä rennoista illoista kynttilänvalossa aivan mielettömästi ja ne antaa mulle energiaa seuraavaan päivään. Vaikka kello soisikin jo viideltä ja ulkona olisi pilkkopimeää. Jostain syystä mä koen olevani luovimmillani juurikin silloin kun on hyvin pimeää. Ehkä tästä syystä hengailen yleensä kotonakin ilman valoja, heh.

koti-details

Mulle syksy meinaa myös uusia alkuja ja mahdollisuuksia. Otan itseäni niskasta kiinni sivuun sysättyjen hommien suhteen ja laitan uuden vaihteen päälle työelämässä. Kesällä kun niiden työhommien ohessa tulee jatkuvasti päiviteltyä Forecan sääkarttaa ja mietittyä sitä päivän parhainta ulkoiluaikaa.
Syksyllä monille iskee myös se kuuluisa sisustusinspiraatio ja koko koti on laitettava uusiksi. Mä en ole poikkeus, joten pimeinä iltoina tuleekin monesti selattua Pinterestiä peiton alla jazzia kuunnellen. Mikäli ette ole muuten vielä käyneet lukemassa kodin esittely -postauksia mun edellisen kodin makkarista ja olkkarista, niin kannattaa kurkata. Niille on luvassa jatkoa pian! 
27.8.2018

Terveiset Helsingistä!

Tällä kertaa kirjoituslokaationa toimii tulevaisuudessa todennäköisesti vakkariksi muodostuva sängyn nurkkaus 27 neliöisen Helsinki-kodin syövereissä. Viime viikot mä olen ihan puhtaasti fiilistellyt uutta kotia, naapurustoa ja kotikaupunkia muutenkin. Mä en ole koskaan osannut ajatella, miten paljon nähtävää täällä on! Pidettiin lauantaina siskon kanssa turistikierros täällä mun uudessa ihanassa kotikaupungissa ja totesin moneen otteeseen, että musta tuntuu kuin olisin ulkomailla. Naapurustot täyttyy toinen toistaan kauniimmista rakennuksista, kirkkaista väreistä ja hymyilevistä ihmisistä. Miten mä oikein päädyin tänne?

20180825_122442-01
Vielä pari kuukautta sitten en osannut ajatella asuvani Helsingin keskustassa. Ajattelin, että stressaannun siinä ihmispaljoudessa ja metelissä. Voi kuinka vääräksi mun luulot osoittautuikaan!! Jo ekana iltana pääsin tutustumaan moneen naapuriin vahingossa tapahtuneiden koiratreffien myötä ja se oli aivan huippukivaa. Iltaa kohden kadutkin rauhoittuivat, joten uni tuli niin mulle kuin naperollekin hyvin äkkiä. Ja mikäli luontoa tulee ikävä, niin lähin puisto löytyy kahden minuutin kävelymatkan päästä ja merenrantaankin tallustaa sen about 10 minuuttia mun hidasta lyllerrysvauhtiani.

Halusin vaan tulla kertomaan, että mun on kaikin puolin erittäin hyvä olla täällä. Palaillaan taas ♥️
2.8.2018

Kurkistus olohuoneeseen

Kuten edellisessä postauksessa kerroinkin, niin kävin pari viikkoa sitten katsomassa yhtä aivan ihanaa asuntoa Helsingistä. Kyseinen ihanuus tuntui kodilta jo heti ensi näkemältä ja 24 tuntia myöhemmin sainkin tietää, että siitä tulee meidän uusi koti. Ennen kuin siirrytään Jasun kanssa uusiin maisemiin, ihastellaan kuitenkin vielä vähän tätä meidän nykyistä kotia (joka tosin ei näytä tältä enää, sillä lähes kaikki tavarat on laatikoissa). Jatketaan siis kodin esittelyä olkkarista!

P1011234
22.7.2018

Valloittavan vaalea makuuhuone

P1011078 Sain viimeinkin napsittua muutamat kuvat mun makuuhuoneesta tätä postausta varten. Jostain syystä makkarit tuntuu olevan niitä kaikista kiinnostavimpia huoneita ihmisten kodeissa, tai sen vaikutelman mä ainakin olen saanut. Nyt pääsettekin siis viimein kurkistamaan, miltä mun pienessä, lasioven takaa löytyvässä makuuhuoneessa näyttää.

3.7.2018

Tukea keskittymiseen puhtaasti luonnosta

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä NORDIQ Nutritionin* kanssa.

Tämä postaus kannattaa muuten lukea loppuun asti (tai ainakin rullata viimeiseen kappaleeseen)!

P1011049

Vielä tämän vuoden alussa ravintolisät oli mulle hyvin vieras aihe ja vitamiineistakin tiesin vain ne yleisimmät asiat. Pienestä pitäen olen popsinut säännöllisen epäsäännöllisesti äidin muistutusten ansiosta monivitamiineja ja magnesiumia olen syönyt silloin, kun suonenveto on haitannut liikuntaa.
2.7.2018

Sinustako somevaikuttaja?


Olen tutustunut muutamiin eri someryhmiin viime aikoina ja mun on pakko sanoa, että se kannustamisen määrä, positiivinen fiilis ja ihmisten avoimuus on yllättänyt mut aivan totaalisesti. Saat kysymyksiin asiallisia vastauksia ja löydät paljon uusia seurattavia/seuraajia. Ja nämä ryhmäthän tosiaan ovat olleet kansainvälisiä.

25.6.2018

Valkoisen kodin väripilkku 15 eurolla

P1010877
Tein muutama kuukausi takaperin Nihtisillan kierrätyskeskuksesta* aivan ihanan löydön, josta yllätyin itsekin. Kyseessä on pieni vihreä lipasto, joka kustansi 15 euroa. Mikä tässä sitten yllätti niin kovasti? Viime vuosina mun kodin väritys on muodostunut enemmän tai vähemmän valkoisen, harmaan ja mustan sävyistä.
21.6.2018

Opettele olemaan kiitollinen - 3 helppoa vinkkiä!

P1010866 Halusin puhua aiheesta, jolla on ollut suuri merkitys mun ajatusmaailmassa viime aikoina - kiitollisuus. Onnellinen arki ei tarkoita sitä, että sun pitäisi elää pumpulilinnassa 24/7. Tärkeämpää on, että sä nautit myös niistä arkipäivistä, etkä vain laske päiviä seuraavaan viikonloppuun.
19.6.2018

Tunnelmaa makuuhuoneeseen alle 10 eurolla

valoketju
Ajattelin aloittaa tämän kotikierroksen mun suosikkihuoneesta. Ja tarkemmin ottaen yhdestä erityisen ihanasta yksityiskohdasta täällä. Ja kirjoitusmuotona on "täällä", sillä makoilen nytkin sängyllä ja fiilistelen sälekaihtimien välistä huoneeseen tulevia auringonsäteitä.
15.6.2018

Millainen on bloggaajan unelmakoti?

IMG_9573

Huomasitkin varmaan, että saavuit hieman erinäköiselle sivulle kuin viimeksi. Olen nimittäin taas kerännyt kimpsut ja kampsut kasaan, ja muuttanut uudelle alustalle. Ai miksi, no koska mä halusin!

Mä olen kirjoittanut blogia melkein 10 vuotta ja se on ainakin mun silmissä ihan kiitettävä aika yhden harrastuksen parissa. En ole tietääkseni tehnyt mitään muuta näin kauaa. Siihen kymmeneen vuoteen mahtuu paljon kasvua ihmisenä, ajatusmaailman muutoksia, tavoitteita ja kiinnostuksen kohteita. Nämä asiat puolestaan näkyvät siinä, että olen halunnut kokeilla paljon eri asioita blogin suhteen.