SOME

27.10.2018

Lepoa ja joululeffoja

IMG_9922
Terkkuja täältä peiton alta! Oon viettänyt viimeiset neljä päivää tiiviisti sängyn pohjalla pakollisia ulkoiluhetkiä ja jääkaapilla ravaamisia lukuunottamatta. Sain nimittäin I love me -messujen jälkeen itselleni jostain kunnon flunssapöpön. Tää ei kyllä sinänsä ole mikään yllätys, sillä mun kroppa purkaa stressiä yleensä juurikin näin - sairastamalla. Viime päivät onkin siis menneet hyvin pitkälti päikkäreitä nukkuessa, joululeffoja katsoessa ja koirakaveria rapsuttaessa.

Ne jotka tuntee mua yhtään paremmin, niin tietää, että paikallaan oleminen ei ole mun vahvuuksia. Mun pitäisi jatkuvasti olla tekemässä jotain tai vähintään pyöritellä jalkoja, jotta saisin jotain liikettä mun keholle. Nyt oonkin siis haastanut itseäni oikein kunnolla, sillä viime päivinä mä en ole tehnyt yhtään mitään. Oon puhtaasti vaan antanut kropalle tilaa ja aikaa parantua pysymällä lämpimässä peiton alla ja nukkumalla niin paljon, kuin vain hyvältä tuntuu. Ja pakko sanoa, että nyt alkaa olla aika totaalisen levännyt olo!

Pahin tauti alkaa olla selätettynä, mutta nenä on yhä tukkoinen ja toivon, että säästyisin edes tän yhden kerran poskiontelotulehdukselta. Vielä olisi kuitenkin viikonloppua jäljellä ja oon päättänyt, että otan rennosti aina sinne maanantaiaamuun asti. Toivottavasti sitten pääsen aloittamaan uuden viikon energisenä ja terveenä. Joten ei kun seuraava joululeffa pyörimään ja takaisin löhöilyn pariin. Ihanaa viikonloppua teille!

Editointi: Omaa käsialaa
11.10.2018

Mä en halua olla täydellinen

Mä aion ottaa nyt saman asenteen blogin suhteen, kuin otin viime sunnuntaina Instagramin. Jos et ole vielä nähnyt kyseistä kuvaa tai skippasit kuvatekstin, niin käy katsomassa se täältä. Haluan poistua siitä täydellisyyden tavoittelun kuplasta, jossa koko blogi- ja somemaailma tuntuu nykyään pyörivän. En ymmärrä, miksi kaiken pitäisi olla niin täydellistä, sillä eihän se elämä sitä muutenkaan ole. Hyvin monet somemaailman vaikuttajatkin tuntuvat kärsivän tästä samasta ongelmasta - joten miksi me ei tehtäisi sille jotain?

PA072162

Mun mielestä siinä ei ole mitään vikaa, että haluaa julkaista kauniita kuvia ja nähdä vaivaa niiden eteen. Ongelma astuu esiin siinä kohtaa, kun jotain jäteteään julkaisematta sen takia, että se muka "ei ole tarpeeksi hyvä". Kuka sen määrittelee, jos et sä itse? Kyseessä on kuitenkin sun täysin oma tili, kanava ja blogi. Loppujen lopuksi kaikki tapahtuu sen takia, että sä päätät niin. Jos päätät olla julkaisematta jotain, niin ei kukaan muukaan sitä sun puolesta julkaise.

Joten asetetaan itse omat kriteerimme sille sisällölle, jota tuotetaan, eikä asettauduta valmiiksi tehtyihin muotteihin. Muutenhan kaikesta tulee aivan totaalisen tylsää ja samanlaista. Tästä syystä mä aion ottaa hieman rennomman asenteen myös bloggaamista kohtaan. Tosin eipä se koskaan kovin vakava ole ollutkaan. Mä tahdon julkaista just sellaista sisältöä kuin itse haluan. Jos se ei satu asettumaan siihen bloggaajan perusmuottiin, niin se on sitten voi voi. Meitä on täällä blogimaailmassakin niin hillittömän paljon, että jokaiselle varmasti löytyy omanlaistaan luettavaa. Toivottavasti joku teistä tykkää tämmöisestä vähän rennommanletkeästä tyylistä tehdä asioita. Sitä täällä mun blogissa tullaan nimittäin jatkossa näkemään entistäkin enemmän.

Jos ette muuten tienneet, niin mulla on myös YouTube-kanava! Julkaisin siellä eilen uuden videon, jossa käsittelen juurikin tätä samaa aihetta Instagramin näkökulmasta. Mikäli sua kiinnostaa, niin katso video alta. Olisi myös huippua, jos tilaisit kanavan ♥


Kuva: Pinja Finell
Editointi: Omaa käsialaa
7.10.2018

Uusi elämä Helsingissä

PA072253

Se ei ole mikään salaisuus, että mä aloitin psykoterapian syyskuussa. Kerron siitä enemmänkin ylpeänä kaikille, sillä uskaltauduin viimein hakemaan tarvitsemaani apua. Ja nyt maailman ihanin nainen auttaakin mua löytämään itseni ja käymään läpi mun tunteita monien vuosien ajalta. Oon ikuisesti kiitollinen jokaiselle teistä, jotka valitsette kyseisen ammatin itsellenne. 

Näiden terapiakäyntien myötä oon alkanut käyttämään paljon aikaa omien tunteiden tunnistamiseen sekä oman itseni etsimiseen. Monesti kotona istun värityskirjan kanssa tai maalaan, jotta saan ajatukset kulkemaan. Se fyysinen käsillä tekeminen ja luovuuden purkaminen kun tuntuu toimivan mulle.

PA072247

Ollaankin tultu yhdessä siihen tulokseen, että mun on tärkeää alkaa tekemään asioita itseäni varten ja alkaa rakentamaan mulle elämää tänne Helsinkiin. Sellaista pysyvää elämää, johon kuuluu töiden lisäksi myös kaverit, omien kotikulmien tunteminen ja harrastukset. Naapurustoon tutustuu nopeasti pienen karvakamun ansiosta, sillä se rakastaa tutustua uusiin koirakavereihin, ihmisiin ja hakea rapsutuksia. Musta onkin aivan ihanaa, kun aamuisin meille on tullut jo muutama tuttu lenkkikaveri, joiden kanssa ollaan joka päivä samaan aikaan liikenteessä. Siinä karvakuonot vaihtaa omat kuulumisensa ja me kaksijalkaiset omamme. 

Seuraavaksi mun tavoitteena onkin laajentaa omaa kaveripiiriä täällä, ja koittaa tutustua niihin omanikäisiin ja samanhenkisiin tyyppeihin. Oon siinä suhteessa aina ollut hyvin ujo, mutta karu faktahan on, että kotoa käsin on hankalaa tutustua uusiin ihmisiin. Mutta onneksi some on kuitenkin kätevä apuväline siinäkin! Seuraavaksi siis ajattelin naputella meidän alueen FB-ryhmään pienimuotoisen viestin ja kysellä, josko sieltä löytyisi samanhenkistä väkeä. Hui, mua jännittää! Mutta, ehkä se on hyvä, sillä yksi mun lemppariquoteista on:

 "Life begins at the end of your comfort zone."

Kuvat: Pinja Finell
Editointi: Omaa käsialaa