Nostalginen alku uudelle vuodelle

Muistatteko sen ajan, kun blogeissa oli aina postauksen alkuun laitettu jokin kappale ikään kuin tunnusbiisiksi kyseiselle tekstille? Mä haluan tuoda sen takaisin mun blogiin, sillä löysin sitä kautta itse aikoinaan paljon hyvää uutta musiikkia. Laitetaan nostalgisuuden nimissä homma käyntiin Paramorella, mutta hieman uudemmalla sellaisella. Tää on ehdottomasti mun lempparein kappale kyseiseltä levyltä ja se onkin muutamana iltana soinut repeatilla mun kotona useamman tunnin ajan.


Vaikka nostalgisuudella lähdettiinkin liikkeelle, niin mä en voisi olla enempää innoissaan tästä uudesta vuodesta ja sen myötä tulleesta uudesta alusta. Se kuulostaa ehkä kliseiseltä, mutta siltä musta tuntuu. Tää vuosi lähtee käyntiin aivan uudella asenteella. Oon lempeämpi itseäni kohtaan, mutta tähtään silti kovaa mun uusiin tavoitteisiini. 

Tällä hetkellä mä istun sängyllä siivouspäivän päätteeksi, poltan kynttilöitä, kuuntelen Paramoren vanhempaa tuotantoa ja katselen, kun sängyn alta vilkkuu pienet mustat tassut, jotka välillä juoksee unissaan kovaa vauhtia. Mä olen aiemmin ajatellut olevani ihan selkeästi aamuihminen, mutta viimeisten parin kuukauden perusteella oon alkanut pikkuhiljaa tulemaan toisiin ajatuksiin. Mä nautin aivan suunnattomasti näistä illoista, kun voin vaan olla kotona yksin ajatusteni kanssa ja kuunnella milloin mitäkin musiikkia. Musta tuntuu myös, että illat on niitä aikoja jolloin mä olen kaikista luovimmillani. Se on toisaalta hieman haastavaa, sillä tarvitsen paljon unta, mutta joskus jokin inspiraatiotulva vie mennessään aivan totaalisesti. Silloin saatan istua omassa kuplassani tunnista toiseen huomaamatta ajankulua ollenkaan. Ne on toisaalta niitä parhaimpia hetkiä, kun on aivan tajuttoman vapaa olo.

20181007_163643

Tänä vuonna mä haluan antaa entistä enemmän tilaa luovuudelle ja katsoa, mihin suuntaan se lähtee kehittymään. Koitan esimerkiksi tällä hetkellä metsästää itselleni edullista syntikkaa, jotta pääsisin jälleen opettelemaan soittamista. Mun naapuri kun hallitsee ton rummutuspuolen, niin voitaisiin alkaa pitämään iltaisin sellaisia bänditreenejä. (Jos joku ei siis vielä tiennyt, niin mun naapurissa asuu henkilö, joka tykkää lauleskella virsiä, huutaa ja rummutella jos jotakin pöydän kulmaa. Etenkin iltaisin...) Suunnitelmissa olisi myös lähteä tutustumaan erilaisiin näyttelyihin ja museoihin, mitä täältä Helsingistä tuntuu löytyvän vaikka millä mitalla. Jotenkin mulla on vain sellanen fiilis, että haluan imeä inspiraatiota itseeni enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Onneks oon käynyt jo katsomassa Amos Rexin tämän hetkisen näyttelyn, sillä näinä vikoina päivinä jonoa on näyttänyt riittävän enemmän kuin tarpeeksi. Luultiin silloin jonottavamme pitkään, mutta se ei kyllä ollut mitään verrattuna noihin Lasipalatsia kiertäviin useamman tunnin jonoihin. 

Johan tuli taas kirjoiteltua laidasta laitaan sekalaista tekstiä. Jos pääsit tänne asti ja sisäistit mun sanat, niin iso yläpeukku sulle! Oot huippu! Ja jos jätät jonkun kommentin, niin oot vielä huikeempi ♥️ Kerro vaikka, ootko sä tehnyt jotain lupauksia tai tavotteita tälle vuodelle? 

No comments

Thanks for leaving your mark!