Miltä tuntuu kun keho suorittaa elämää autopilotilla?

IMG_9533
Mulla on monesti sellaisia kausia, kun suoritan elämää eteenpäin kiinnittämättä sen enempää huomiota siihen, mitä oikeasti teen tai missä olen. Esimerkiksi viimeisen parin viikon aikana olen hyvin monena päivänä tietänyt olevani fyysisesti jossain paikassa tekemässä jotain asiaa, mutta tiedostamatta sitä kunnolla. Helmikuussa opin, että sitä kutsutaan dissosiaatioksi. Saatan siis ymmärtää, että okei, nyt ollaan töissä, kaupassa, lenkillä tai missä ikinä ollaankaan. Mutta en tiedosta sitä kunnolla. Tavallaan musta tuntuu, että seuraan itseäni jostain muualta ja katson kuinka suoritan elämää. Tiedätkö, vähän kuin seuraisit telkkarista jotain sarjaa ja katsot, kuinka ihmiset tekee siellä asioita? Tuolloin mä kykenen kyllä toimimaan täysin normaalisti ja käymään töissäkin. Eipä sitä oikeastaan ulospäin huomaa ollenkaan, että mä en ole niin sanotusti paikalla. Lentäähän ne lentokoneetkin eteenpäin, vaikka homma toimisi täysin autopilotilla. Kaikista jännintä tässä on se hetki, kun tajuaa sen olevan ohi. Oikeastaan vasta siinä vaiheessa ymmärrän, että "ei hitsi mä olin taas kauan poissa". Mulla se hetki koitti viimeksi maanantaina.

Heräsin maanantaina aamulla ja huomasin herääväni pitkästä aikaa kunnolla. Vähän kuin olisin herännyt eloon uudestaan! Niin hurjalta se tuntuu. Silloin pystyy aistimaan asiat aivan eri tavalla, keskittymään kunnolla omaan tekemiseen ja ymmärtämään, mitä ympärillä tapahtuu. Vasta siinä kohtaa ymmärrän myös sen, että en ole ollut aivan täysillä läsnä viime aikoina. Ja vaikka kuinka haluaisi lähteä sopimaan kalenterin täyteen kivoja menoja, niin oon oppinut, että se ei todellakaan kannata. Nyt mä siis vaan fiilistelen elämää ja teen asioita väljällä aikataululla. 

IMG_9497 IMG_9501
Monesti nuo dissosiaatiojaksot kestää useamman viikon kerrallaan ja niitä ilmenee mun kohdalla erityisesti silloin kun oon stressaantunut. Silloin pistän itseni autopilotille ja jatkan suorittamista. Välillä ne saattaa kuitenkin olla lyhyempiä hetkiä, jolloin tiedostan sen tapahtuvan. Näitä saattaa tapahtua esimerkiksi intensiivisen työpäivän jälkeen bussissa, silloin kun olen ollut pitkään yksin tai ihmispaljouden keskellä kaupungilla. Tuolloin koitan herätellä kehoa ja mieltä liikuttamalla kroppaa sekä keskittämällä kaikki ajatukset johonkin konkreettiseen asiaan. Välillä se toimii ja palaan takaisin maanpinnalle nopeasti, mutta joskus siitä huolimatta käynnistyy taas pidempi useamman päivän dissosisaatiojakso.

Halusin tulla kertomaan tästä teille ihan vaan sen takia, jos siellä ruudun toisella puolella sattuu olemaan sellainen tyyppi, jolle nää fiilikset on myös tuttuja. Halusin, että just sä tiedät jonkun muun ymmärtävän miltä susta saattaa tuntua. Tätä hommaa on todella vaikea pukea sanoiksi, mutta toivottavasti sä ymmärsit edes jotain mun epämääräisistä höpinöistä. Mä juttelen näistä aiheista mielelläni lisää, joten kysymyksiä saa pistää tänne blogin kommenttikenttään tai vaikkapa Instagramin viesteihin. Ja Instastahan mut löytää tosiaan nimellä @tyttikaa. Nyt mä pistän uuden jakson Aikuiset-sarjaa pyörimään Yle Areenasta ja jatkan mun Ben & Jerry's jätskipurkin tyhjennystä. Ihanaa viikkoa just sulle!

Kuvat viime kesältä: Pinja Finell

No comments

Thanks for leaving your mark!